KIRJALLISUUTTA RASVAPATEISTA

Maija Päivärinta, toukokuu 2004

Tutkimuksia koirien kasvainten esiintymisestä ja periytymisestä on tehty melko vähän ja monet tutkimukset ovat jo vanhoja vaikkakaan eivät varsinaisesti vanhentuneita. Pelkkiä rasvapatteja käsitteleviä tutkimuksia ei löytynyt vaan julkaisuissa käsiteltiin kasvaimia yleensä. Pelkkiin rasvapatteihin keskittyvät tutkimukset olivat luonteeltaan enemmän ”eläinlääkinnällisiä” eli hoitoon ja paranemisennusteisiin paneutuvia.

Rasvapatit ovat yleisiä kasvaimia koirilla. Englantilaisen tutkimuksen mukaan vuosittain löydetään 318 rasvapattia 100 000 koiraa kohden (Dobson ym 2002). Kreikkalaisessa tutkimuksessa 5,7 prosenttia kasvaimista oli rasvapatteja (Kaldrymidou 2002). Saman suuntaiseen yleisyyteen ovat päätyneet myös muut aikaisemmat tutkimukset eri puolilta maailmaa isommilla otoksilla.

Kreikka USA Australia A Britannia Australia B Australia C

otoskoko 174 984 1000 2616 1000 692

yleisyys (%) 5,7 8,6 6,0 8,5 6,0 6,8

lähde Kaldry… Brodey Finnie Bostock Rothwell Er

Tavallisin paikka kasvaimien kehittymiselle on iho ja pehmytkudokset. Epiteliaaliset kasvaimet ovat yleisempiä kuin mesenkymaaliset. (Kadrymidou 2002, Dobson ym 2002). Kreikkalaisessa tutkimuksessa epiteeliaalisia kasvaimia löydettiin 83. Rasvapatit kuuluvat mesenkymaalisiin kasvaimiin. Niitä oli 71 kappaletta. (Kadrymidou 2002) Englantilaisessa tutkimuksessa epiteliaalisten kasvainten suhde verrattuna mesenkymaalisiin oli 714 : 610 per 100 000 koiraa.

Yleensä mesenkymaalia kasvaimia löydetään vartalosta (47,9 prosenttia löydetyistä) tai raajoista (38,0 prosenttia). Päästä ja kaulasta niitä löydetään harvemmin kuin muilta alueilta. (Kadrymidou 2002)

Tutkimuksessa todettiin, että kasvaimia oli kaksi kertaa todennäköisemmin rotukoirilla kuin sekarotuisilla. Risteytysten (cross-breeds) ja sekarotuisten (mongrels) välillä ei havaittu eroa. Rotukohtaisia riskianalyyseja ei tässä tutkimuksessa pystytty suorittamaan, sillä otos oli pieni ja joukossa oli usean rotuisia koiria. Muissa tutkimuksissa (Dorn 1968, Moulton 1978, Goldschmidt & Shofer 1992) rodun vaikutusta on tutkittu. Theilenin ja Madewellin (1987) tutkimuksen mukaan rotukoirien korkeampi riski saada kasvaimia voisi johtua luontaisesta taipumuksesta. Joillakin roduilla esiintyy myös muita rotuja enemmän tietyn tyyppisiä kasvaimia (Richards ym 2000, Wood ym 2000).

Mesenkymaalisista kasvaimista 71,8 prosenttia havaittiin pahanlaatuisiksi ja loput 28,2 prosenttia olivat hyvänlaatuisia. Kaikista kasvaimista hieman yli puolet (53,4 prosenttia) olivat hyvänlaatuisia. (Kadrymidou 2002)

Mesenkymaalisilla kasvaimilla havaittiin olevan kuusi kertaa suurempi todennäköisyys olla pahanlaatuisia kuin epiteliaalisilla kasvaimilla. Todennäköisyys sille, että kasvain on pahanlaatuinen, kasvaa iän myötä lineaarisesti. (Kadrymidou 2002) Kaiken kaikkiaan kasvainten esiintymisen todennäköisyys kasvaa koirien vanhetessa (Dobson 2002).

Koiran rodulla Kadrymidou ym (2002) eivät havainneet olevan merkitystä siihen, ovatko kasvaimet hyvän- tai pahanlaatuisia. Myöskään sukupuolella ei havaittu olevan merkitystä.

Leikkaushoidolla saadaan yleensä aikaan hyviä tuloksia, vaikka rasvapatit saattavat myös uusiutua. Mayhew ja Brockman (2002) seurasivat kuutta rasvapattien vuoksi leikattua koiraa. Yksi niistä jouduttiin leikkaamaan uudelleen kaksi vuotta ensimmäisen leikkauksen jälkeen, mutta muut koirat pääsivät rasvapateista eroon ensimmäisellä leikkauksella. Kahteen kertaan leikatustakaan koirasta ei voida varmaksi sanoa, uusiutuiko alkuperäinen lipooma vai oliko se kokonaan eri kasvain.

Lähteet

Dorn, C R, Taylor, D, Schneider, R ym. 1968. Survey of animl neoplasms in Alabama and Contra Costa counties, California. I Methodology and description of cases.. Journal of the National Cancer Institute. 40: 295-305.

Dorn, C R, Taylor, D, Schneider, R ym. 1968. Survey of animl neoplasms in Alabama and Contra Costa counties, California. II Cancer morbidity in dogs and cats from Alameda county. Journal of the National Cancer Institute. 40: 307-318.

Brodey, R S. 1970. Canine and feline neoplasia. Adv. Vet. Sci. Compar. Med 14:309-354

Dobson, J M, Samuel, S ym. 2002. Canine neoplasia in the UK: estimates of incidence rates from a population of insured dogs. Journal of Small Animal Practise 43: 240-246.

Kaldrymidou, H, Leontides, L, ym. 2002. Prevalence, Distribution and Factors Associated with the Presence and the Potential for Malignancy of Cutaneous Neoplasms in 174 Dogs Admitted to a Clinic in Northern Greece. J. Vet. Med. A 49: 87-91.

Mayhew, P D, Brockman, D J. 2002. Body cavity lipomas in six dogs. Journal of Small Animal Practice 48: 177-181.

Moulton, J E. 1978. Tumors in Domestic Animals, 2^nd edn. University of California Press, Berkley.

Finnie, J W, Bostock D E. 1979. Skin neoplasia in dogs. Aust. Vet. J. 55: 602-604

Bostock, D E. 1986. Neoplasms of the skin and subcutaneous tissues in dogs and cats. Br. Vet. J. 142: 1-19.

Rothwell, T L W, Howlett C R ym. 1987. Skin neoplasms of dogs in Sydney. Aust Vet. J. 64: 161-164.

Theilen, G H, Madewell B R. 1987. Veterinary Cancer Medicine, 2^nd edn. Lea & Febiger, Philadelphia

Er, J C, Sutton, R. 1989. A survey of skin neoplasms in dogs from the Brisbane region. Aust. Vet. J. 66: 225-227.

Goldschmidt, M H, Shofer, F. 1992. Skin Tumors of the Dog and Cat. Pergamon Press, Oxford. (löytyy eläinlääkiksen kirjastosta)

Richards, H G, McNeil, P E ym. 2000. An epidemiological analysis of a canine biopsies database compiled by a dignostic histopathology service. Proceedings of the Society for Veterinary Epidemiology and Preventive Medicine. 204-212.

Wood, J L N, Dobson J, Rogers, K. 2000. An epidemiological study of cancer in British dogs based on insurance company data. Proceedings of the 9^th Symposium of the International Society for Veterinary Epidemiology and Economics. August 2000, Colorado. 956-958.