Tutkimussuunnitelma 10.9.2003                                                                                       

 

Suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran perinnöllinen muuntelu

 

 

Tutkimuksen taustaa

 

Skandinavian tunturialueen ja Metsä-Lapin  poroa paimentavasta koirakannasta  on muodostettu ulkomuodon perusteella kaksi kennelrotua, pitkäkarvainen suomenlapinkoira ja lyhytkarvaisempi lapinporokoira. Ne muodostavat ainutlaatuisen kokonaisuuden maailman koirarotujen joukossa.   Suomenlapinkoirarekisterin sisällä on erillisenä pidetty paimensukuiseksi lapinkoiraksi kutsuttu koirakanta. Kennelrotujen ulkopuolella porokoirien kasvatus jatkuu edelleen näiden koirien syntysijoilla. Tästä pääosin Suomen ja Norjan Lapin alueen rekisteröimättömästä porokoirakannasta on vuosikymmenten kuluessa hankittu rotuunottojen kautta useaan otteeseen uutta ainesta suomenlapinkoira- ja lapinporokoirarotuihin.

Kotieläinten ja lemmikkieläinten perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämistä on jo pitkään pidetty ensiarvoisen tärkeänä rotujen elinvoimaisuuden, terveyden ja jalostettavuuden ylläpitämiseksi. Koirilla myös käytäntö on osoittanut, että monimuotoisuuden vähenemiseen johtava jalostustapa johtaa vääjäämättä perinnöllisten sairauksien lisääntymiseen. Lappalaiskoirien monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat: esiintyykö suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran välillä perinnöllisiä eroja, onko rotujen sisällä olevien kasvatuslinjojen välillä perinnöllisiä eroja, sekä kuinka monimuotoisia rodut ja niiden sisäiset linjat ovat? Nykyaikaiset DNA-menetelmät voivat antaa näihin tärkeisiin kysymyksiin yksiselitteisen vastauksen.

Virallisina kennelrotuina lappalaiskoirien historia on vielä sangen nuori. Suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran rotujen viralliseksi kotimaaksi on merkitty Suomi, jolla on siten myös vastuu näitten koirakantojen ylläpidosta ja kehittämisestä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lappalaiskoirien perinnöllistä muuntelua käyttäen hyväksi nykyaikaisia DNA-menetelmiä. Tutkimuksesta saatavan tiedon avulla valotetaan lappalaiskoirakannan historiaa ja edesautetaan lappalaiskoirarotujen säilyttämistä mahdollisimman monimuotoisina, terveinä ja elinvoimaisina rotuina.

 

 

Tutkimuksen tavoitteet

 

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää missä määrin suomenlapinkoira ja lapinporokoira eroavat perinnöllisesti toisistaan ja esiintyykö näiden rotujen sisällä perinnöllisesti eroavia ryhmiä. Mikäli tilastollisesti merkitsevästi eroavia ryhmiä esiintyy, ryhmien välisen perinnöllisen eron suuruutta pyritään arvioimaan vertaamalla sitä: 1) suomenlapinkoira- ja lapinporokoirarodun välillä esiintyvään (tässä tutkimuksessa selvitettävään) perinnöllisen eron määrään; ja 2) muiden koirarotujen välillä esiintyvään (esim. Zajc ym. 1997; Koskinen & Bredbacka 2000; Irion ym. 2003) perinnöllisen eron määrään.

      Tutkimuksessa selvitetään suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran sisäisen perinnöllisen monimuotoisuuden määrää. Mikäli rotujen sisältä löydetään perinnöllisesti eroavia ryhmiä, pyritään tutkimaan jokaisen eri ryhmän sisäisen perinnöllisen monimuotoisuuden määrää, sekä selvittämään onko eri ryhmien sisäisessä monimuotoisuudessa eroja. Tutkimuksessa pyritään tekemään päätelmiä rotujen / ryhmien sisällä löydettävän perinnöllisen monimuotoisuuden taustalla olevista syistä (esim. onko populaation sisällä tapahtunut voimakasta sukusiitosta tai ulkosiitosta).

 

 

Näytteet ja tutkimusmenetelmät

 

Kansainvälisen eläingenetiikan järjestön (ISAG) populaatiotutkimuksia koskevan suosituksen mukaisesti, tutkimukseen pyritään sisällyttämään vähintään 50 koiraa jokaisesta tutkittavasta ryhmästä. Suomenlapinkoiran  kahden kasvatuslinjan välisten perinnöllisten erojen selvittämiseksi näytejoukkoon pyritään sisällyttämään vähintään 50 nk. viralliseen suomenlapinkoiralinjaan ja 50 nk. paimesukuisen lapinkoiran kasvatuslinjaan luokiteltavaa yksilöä. Muut tutkittavat ryhmät ovat SKL:n rekisteröimät lapinporokoirat sekä ulkomuodoltaan epäyhtenäiseltä näyttävä rekisteröimättömien porokoirien ryhmä. ISAG:in suosituksen mukaisesti näytejoukosta karsitaan täys- ja puolisisaret. Näytteiden keruun tärkeimpänä tavoitteena on saada tutkimuksen kohteena olevista populaatioista mahdollisimman kattava otos. Näin ollen on sitä parempi mitä enemmän koiria tutkimukseen saadaan mukaan.

Tutkimus tehdään mikrosatelliitti-DNA –merkkigeeneihin perustuen. Jokaisen yksilön DNA:sta määritetään noin 20 mikrosatelliitin ‘geenimuodot’, eli alleelit. Siten, jos DNA-näyte saadaan 200  koirasta, tutkimuksen aineisto kattaa noin 4000  yksittäisen mikrosatelliitin alleelit. DNA-määritykset tehdään Finnzymes Diagnosticsin laboratoriossa.

 

 

Tulosten julkaisu

 

Tutkimuksesta saatavat tulokset pyritään julkaisemaan eläingenetiikan alaan liittyvässä kansainvälisessä sarjassa. Tuloksista kirjoitetaan ja julkaistaan suomenkielisiä artikkeleita ja näistä toimitetaan kopiot kaikille tutkimukseen osallistuneiden  koirien omistajille. Tulosten julkaisusta vastaa FT Mikko Koskinen. Tutkimuksessa kerättävä aineisto on julkaisun jälkeen vapaassa levityksessä ja vapaasti saatavilla Finnzymes Diagnosticsin internet-sivuilta (http://diagnostics.finnzymes.fi).

 

 

Aikataulu

 

Tutkimukseen sisällytettävien DNA-näytteiden keruu on käynnissä. Tutkimuksen laboratoriotyöt aloitetaan välittömästi, kun näytteitä on riittävä määrä ja kun Finnzymes Diagnostics on saanut näytteitä koskeville DNA-määrityksille laskutusoikeuden. Näytteiden tutkimuskustannukset (40 € / koira) laskutetaan DNA-tutkimusten suorittamisen jälkeen (noin 2 kuukauden sisällä tutkimuksen aloittamisesta) ja tilastolliset määritykset, tulosten tulkinta ja julkaisu pyritään saamaan päätökseen noin yhden vuoden sisällä DNA-tutkimusten valmistumisesta.

 

 

DNA-tunniste ja polveutumisen varmistaminen

 

Suomessa rekisteröitäville jalostukseen käytettäville koirille teetetään kasvavassa määrin virallisia ‘DNA-tunnisteita’. DNA-tunnisteen omaavan isän ja emän pennut saavat Suomen Kennelliitolta P-kirjaimen rekisterinumeronsa viimeiseksi merkiksi oman DNA-tunnistuksensa yhteydessä (kummallakin pentueen vanhemmalla tulee olla DNA-tunniste). P-kirjain on julkinen todistus siitä, että pennut polveutuvat rekisterikirjoissaan ilmoitetuista vanhemmista. Kaikki SKL:n rekisteröimät, tässä tutkimuksessa mukana olevat koirat saavat SKL:n virallisen DNA-tunnisteen.

 

 

Kustannukset

 

Tutkimus maksaa 40€ / tutkittava koira. Hinta sisältää näytteiden säilyttämisen laboratoriossa. DNA-määrityksen, sekä tulosten tulkinnan ja julkaisun, sekä SKL:n virallisen DNA-tunnisteen näytteen antaneelle koiralle.

 

 

Viitteet

 

 

Koskinen & Bredbacka (2000) Assessment of the population structure of five Finnish dog breeds with microsatellites. Animal Genetics 31, 310-317.

Irion ym. (2003) Analysis of genetic variation in 28 dog breed populations with 100 microsatellite markers. Journal of Heredity 94, 81-87.

Zajc ym. (1997) Variability of canine microsatellites within and between different dog breeds. Mammalian Genome 8, 182-185.

 

 

Lisätietoja

 

FT Mikko Koskinen

 

Kehityspäällikkö

Finnzymes Diagnostics

 

Riihitontuntie 14 B

02201 Espoo

puh. 09- 5841 2260

e-mail: [email protected]