Cavalierien sydänvika vähenisi dramaattisesti jalostuksen avulla

Katariina Mäki

eläinlääketieteen asiantuntijana professori Anna-Kaisa Järvinen, Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta

Cavalier kingcharlesinspanielien sydänvian yleisyyteen on olemassa toimiva lääke:

Käytetään jalostukseen vain koiria, jotka sydänsairauksien erikoislääkäri on todennut terveiksi 2,5-vuotiaina ja joiden vanhemmat ovat terveitä 5-vuoden iässä.

Tehdään sydänkuuntelu vuosittain 1-5 -vuoden iässä.

Jos koiralle ilmaantuu sivuääni alle 5-vuotiaana, sitä ei käytetä jalostukseen.

Sydänvika on cavalierien yleisin kuolinsyy

Tutkimukset ovat osoittaneet cavalier kingcharlesinspanielien sydänvian, tarkemmalta nimeltään myksomatoottinen läppäsairaus, olevan ongelma kaikkialla maailmassa. Kyseinen läppävika on cavalierien yleisin kuolinsyy. Se on perinnöllinen sairaus, joka periytyy monen geenin välityksellä.

Sydämen vasemman eteisen ja kammion välinen mitraaliläppä on kehon verenkierrossa keskeisessä asemassa. Krooninen läppävika vaikuttaa juuri mitraaliläpän toimintaan. Samanlaista läppävikaa esiintyy monella rodulla: yli kolmanneksella yli 10-vuotiaista koirista on läppävika. Cavaliereilla läppävikaa on 21 kertaa enemmän kuin muilla roduilla. Se myös alkaa paljon nuorempana, etenee nopeammin ja yleensä tappaa koiran.ä

Vuonna 1998 pidettiin USA:ssa cavaliereita koskeva sydänkokous. Paikalla oli jalostuksen asiantuntija Ruotsista sekä neljä eläinpuolen kardiologia eri maista. Jokaisella heistä on paljon kokemusta juuri cavalierien sydänsairaudesta. James Buchanan, kardiologian emeritusprofessori Pennsylvanian yliopistosta, kertoi cavaliereilla esiintyvän läppävian lisäksi kahta muutakin sydänsairautta enemmän kuin muilla roduilla. Patent ductus arteriosus (PDA), eli avoin valtimotiehyt, on synnynnäinen, leikkauksella korjattavissa oleva sydänvika, jota cavaliereilla on kuusi kertaa enemmän kuin muilla roduilla. PDA voidaan erottaa mitraaliläppäviasta tavallisessa sydänkuuntelussa. Femoral artery occlusion (FAO) -nimistä vikaa eli sulkeutunutta tai tukkeutunutta reisivaltimoa esiintyy vain cavaliereilla. Tästä sairaudesta ei ole terveydellistä haittaa, koska muut valtimot toimivat tukkeutuneen reisivaltimon puolesta. Diagnoosi voidaan tehdä koira takajalan sisäsivulta löytyvän pulssin perusteella: kun pulssi on heikko tai sitä ei löydy ollenkaan, on kyseessä FAO. FAO:n epäillään johtuvan periytyvästä valtimon seinämän heikkoudesta.

Läppävika mahdollista todeta jo varhain

Sydäntä voidaan tutkia eri tavoin. Stetoskoopin avulla kuunnellaan mahdollisia sivuääniä, jotka syntyvät sydänläppien vuotaessa. Röntgenissä tutkitaan sydämen kokoa ja mahdollisen nesteen kerääntymistä keuhkoihin. Ultraäänellä taas tarkastellaan sydämen rakenteita. 2-D -kuvassa nähdään läppien muodossa olevat muutokset ja doppler-tutkimuksella veren virtaus sydämen läpi sekä mahdollinen vuotovirtaus. Läppien vuotaessa tapahtuu virtausta takaisinpäin, kun taas terve sydän pumppaa verta vain yhteen suuntaan.

Sydämen sivuäänet luokitellaan voimakkuuden perusteella yhdestä kuuteen. Muita luokituksia ovat ajankohta sydänsyklissä: cavalierien läppäviassa sivuääni on aina systolinen eli kuuluu supistusvaiheen aikana. 1-sivuäänen kuulee juuri ja juuri hiljaisessa huoneessa; 6-sivuäänen voi kuulla ennen kuin stetoskooppi edes koskettaa koiraa, joissain tapauksissa jopa ilman stetoskooppia. Kun oireettomalta koiralta kuullaan ensi kertaa sivuääni, kannattaa koira viedä röntgeniin, jossa sydämen kunto voidaan todeta sen koon perusteella. Kuvat on hyvä tarkastuttaa kardiologilla tai radiologilla, koska cavalierin rintakehän rakenne voi helposti johtaa väärään diagnoosiin suurentuneesta sydämestä. Sydänvian oireita alkaa yleensä ilmetä 3-4 vuoden kuluttua siitä, kun sivuääni kuullaan ensimmäistä kertaa.

Joka toisella 5-vuotiaalla cavalierilla on läppävika

Virginia Luis Fuentes on työskennellyt Englannissa kardiologi Peter Darken kanssa. Hän kuului aiemmin myös Englannin Cavalier King Charles Spaniel Clubin sydäntoimikuntaan. Hän kertoi 431:n cavalierin sydämen kuuntelutuloksista erään näyttelyn yhteydessä vuonna 1987. Puolella 5-vuotiaista cavaliereista oli sivuääni. Myös 2-4 -vuotiailla koirilla oli paljon sivuääniä. Kaikilla kuunnelluilla 11-13 -vuotiailla koirilla oli sivuääni. Tulos oli hälyttävä.

Englannin Cavalier King Charles Spaniel Club aloittikin ohjelman, jossa sydänkuunteluita tekeville eläinlääkäreille annettiin kaksiosainen lomake täytettäväksi. Lomakkeeseen tuli merkitä oliko koiralla sivuääni vai ei. Yksi kopio jäi omistajalle, ja toisen omistaja lähetti vapaaehtoisesti Clubille. Ohjelmasta ei tullut mitään, koska tuloksia ei koskaan julkaistu, eivätkä kasvattajat saaneet Clubilta mitään ohjeistusta.

Kokouksessa todettiin, että Ruotsissakin joka toisella 5-vuotiaalla cavalierilla on sivuääni. Myös USA:ssa on sama tilanne: 50 % 5-vuotiaista ja 98 % 10-vuotiaista cavaliereista on sivuääni.

Lennart Swenson, jalostusagronomi Ruotsin maatalousyliopistosta ja Ruotsin Kennelliiton geneettinen neuvonantaja, kertoi vuonna 1996 Ruotsissa julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan pahimmin sydänsairaiden vanhempien pennuilla on suurempi todennäköisyys sairastua vakavampaan sydänvikaan ja lisäksi nuoremmalla iällä verrattuna terveiden vanhempien pentuihin. Vähiten sairaiden vanhempien jälkeläiset taas pysyvät terveinä pidempään ja sairastuessaan kärsivät vähemmän vakavasta läppäviasta. Tutkimuksen perusteella pääteltiin cavalierien läppävika usean geenin aiheuttamaksi, niin sanotuksi kynnysominaisuudeksi. Kynnysominaisuudessa tarvitaan tietty lukumäärä sairautta aiheuttavia geenejä, ennen kuin koira sairastuu.

James Wood Animal Health Trust -organisaatiosta Englannista on saanut vuoden 2000 tutkimuksessaan Ruotsin tutkimuksen kanssa yhteneviä tuloksia. Woodin käytössä ollut aineisto sisälsi sydäntutkimustuloksia 4255 cavalierilta. Hän totesi, että läppävika on alle 10-vuotiaiden cavaliereiden yleisin kuolinsyy. Vanhempien sydäntulosten avulla voitiin ennustaa jälkeläisten tulevaa sydänterveyttä. Jos pentueen isän sydän oli terve vielä 9-11 -vuoden iässä, pentujen sydänvian todennäköisyys oli 10-20 kertaa pienempi kuin muilla uroksilla. Sydänsairauksiin erikoistuneet eläinlääkärit tunnistivat tutkimuksen mukaan muita kollegojansa paremmin aikaiset läppävian aiheuttamat sivuäänet.

Palatkaamme takaisin vuoden 1998 kokoukseen. Bruce Keene, kardiologian apulaisprofessori North Carolina State yliopistosta, kertoi sydänsairauksiin erikoistuneen eläinlääkärin suorittaman sydänkuuntelun olevan varmuudeltaan 90 %. Koska kuuntelu on helppo suorittaa ja siksi kaikkialla saatavissa ja verrattain edullinen, se on Keenen mukaan paras tapa tutkia cavalierien sydämet jalostusta varten. Sataprosenttisen varmaa testiä ei ole olemassa.

Muutama vuosi Ruotsin tutkimustulosten julkistamisen jälkeen Englannissa aloitettiin uusi jalostusohjelma. Siinä sivuäänistä kerätään tietokantaa Englannin Kennelklubiin. Julkaistiin myös säännöllisesti päivitettävä luettelo cavaliereista, joilla ei ole sivuääntä viiden vuoden iässä. Jalostussuositukset ovat samat kuin Ruotsissa: jalostukseen käytetään vähintään 2,5-vuotiaita koiria, joilla ei ole sivuääntä. Lisäksi koiran vanhemmilla ei saa olla sivuääntä ennen viiden vuoden ikää. Jalostukseen ei suositella koiraa, jolla ilmenee sivuääni nuorempana kuin 5-vuotiaana.

Tärkein syy jalostusohjelmien toimimattomuuteen on, etteivät kasvattajat noudata niitä

Lennart Swenson totesi, että jalostuksessa edistytään, kun kasassa on tarpeeksi suuri lukumäärä luotettavia, julkisia tutkimustuloksia sopivassa iässä olevista koirista. Tärkein syy jalostusohjelmien toimimattomuuteen on, että kasvattajat eivät noudata niitä. Jo yhdessä sukupolvessa saataisiin aikaan selvää edistymistä, jos edellä mainittuja jalostussuosituksia noudatettaisiin. Edistyminen näkyisi vasta koirien tultua 7-9 vuoden ikään, jolloin voitaisiin todeta, että aikaisempaa suurempi osuus tämän ikäisistä koirista on terveitä. Kahdessa, kolmessa sukupolvessa edistyminen olisi jo todella selvää, mutta vain, jos kaikki kasvattajat noudattaisivat suosituksia.

Esimerkkinä läppävian kanssa samantyylisesti periytyvästä ominaisuudesta Swenson mainitsi lonkkanivelen kasvuhäiriön ja näytti, kuinka Ruotsin rottweilereilla on saavutettu sen vähentämisessä hyviä tuloksia. Vuonna 1976 lonkkavikaprosentti oli 36 %, kun vuonna 1994 se oli enää 11 %. Alussa pentueen rekisteröinnin vaatimuksena oli vain vanhempien kuvaustulos, ja sekä terveitä että lonkkavikaisia sai käyttää jalostukseen. Vähitellen, lonkkatulosten julkisuuden takia, kasvattajat lopettivat lonkkavikaisten koirien käytön. Nykyisin jalostuskäytön ehtona on, ettei koiralla ole lonkkavikaa. Näillä toimilla lonkkavikaa saatiin radikaalisti vähennettyä.

Kasvattajat vetoavat usein jalostuspohjan pienentymiseen, kun pitäisi karsia koiria jalostuksesta terveyden perusteella. Swensonin mukaan he unohtavat jo tekevänsä kovaa karsintaa. Vain noin 10 % uroksista käytetään jalostukseen, koska loput eivät ole tarpeeksi "kauniita". Ulkomuodon suhteen ollaan valmiita tekemään kalliita uhrauksia ja karsimaan suuri joukko geeneistä pois kannasta, mutta kun keskustellaan sydämistä, tilanne on toinen.

Vuoden 1998 kokouksen jälkeen myös USA:n Cavalier King Charles Spaniel Club aloitti samanlaisen tiedonkeruuohjelman kuin Englannissa on käytössä. Edistymistä nähtäisiin vuosittain, kun 5-vuotiaina terveiden koirien lista kasvaisi.

Tilanne nykyisin

ä

Eteneminen cavalierien äsydänvian vähentämisessä on karua kerrottavaa. Vuoden 1998 jälkeen vain hyvin pieni vähemmistö USA:n cavalierkasvattajista on noudattanut jalostussuosituksia. Itse asiassa jalostussuosituksiin sitoutumattomia yhdistelmiä on tehty entistä enemmän. Testaamattomia, terveiksi toteamattomia ja alaikäisiä cavaliereja on käytetty jalostukseen ja näin vaarannettu seuraavien cavaliersukupolvien terveys ja hyvinvointi.

Englannissakin sydäntilanne on edelleen samanlainen. Kardiologi Simon Swift kuunteli tämän vuoden Club Show’ssa 172 koiran sydänäänet, ja 17 % näistä oli sivuääni. Viiden vuoden ikä on edelleen merkkipaalu: sen ikäisistä koirista puolella on sivuääni (Kuva 1). Myöskään Ruotsin tilanteessa ei ole sitä tutkineen äkardiologi Jens Häggströmin mukaan nähtävissä parannusta. Häggström työskentelee Ruotsin maatalousyliopistossa kliinisen pieneläinlääketieteen laitoksella.

Kuva 1. Englannin Cavalier King Charles Spaniel Show 2006’ssa kuunneltujen koirien sydäntulokset. Vaaka-akselilla koiran ikä, pystyakselilla koirien lukumäärä. Lähde: Englannin Cavalier King Charles Spaniel Club, www.thecavalierclub.co.uk/start.html

Suomen cavalierit ja sydänvika

Suomessa cavalier on kuulunut PEVISA-ohjelmaan vuodesta 1997, mutta myös sitä ennen Suomen Cavalier King Charlesinspanieliyhdistys on suositellut jalostuskoirille sydänkuuntelua. Vain harvoja sivuääniä on tallennettu Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään. Onko tilanteemme todellakin näin valoisa?

PEVISA-ohjelman mukaan cavalierpentujen rekisteröintiehtona on vanhempien sydänkuuntelutulos, joka ei saa olla vuotta vanhempi. Kuuntelua ei tarvitse suorittaa sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. USA:n, Englannin ja Ruotsin kaltaisia jalostussuosituksia vähintään 2,5 v jalostuskäytön iästä ja jalostuskoirien sydänterveistä vanhemmista ei Suomessa ole ollut. Cavalier King Charlesinspanieliyhdistyksen jalostusohjesäännössä terveystarkastukset hyväksytään jo 1-vuotiailta koirilta, ja suositus nartun alaikärajaksi synnyttäessä on 18 kk. Cavaliernartuilla saattaa esiintyä synnytysvaikeuksia, jos ensimmäinen tiineys jätetään myöhäiseen ikään. äUrosten kohdalla jalostuskäyttöä voitaisiin sen sijaan lykätä jopa 5 vuoden ikään. Uroksia on kuitenkin käytetty ahkerasti jalostukseen jo 1-2 -vuotiaina.

Suomen kanta polveutuu täysin samoista koirista kuin Englannin kanta. Kuinka paljon sivuääniä löydettäisiin, jos kaikki kynnelle kykenevät 5-vuotiaat cavalierit kuunneltaisiin? Kennelliiton tietokantaan merkityt tutkimukset on tehty valikoidusta aineistosta. Vuosina 2001-2004 rekisteröitiin 2880 cavalieria. Näistä 20 %:lla on sydänkuuntelutulos, kolmelta oli kuultu sivuääni. Rutiinin terveystarkastuksen tai sairaskäynnin yhteydessä todettu sivuääni ei tule jalostustietokannassa esiin. Kuinka moni koiranomistaja näkee vaivan ilmoittaa asiasta rotujärjestölle, Kennelliitolle tai edes koiran kasvattajalle? Kasvattajaltakaan tieto ei aina kulkeudu viralliseksi tulokseksi. Sydänsairaita cavaliereja työssään tapaavan ja niistä tutkimustakin tehneen professori Anna-Kaisa Järvisen tuntuma on, että tilanteemme on samanlainen kuin muissa maissa.

Sydänvian vähentämiseksi tulisi kannan sairaiden osuus selvittää mahdollisimman luotettavasti. Tämä tarkoittaa muidenkin kuin mahdollisten jalostuskoirien sydänkuuntelua. Myös tällaisten koirien omistajien tulisi tarkastuttaa koiransa virallisesti vähintään kerran, eli viiden vuoden iässä, ja mielellään sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Cavalierien läppävika on vakava sairaus, josta pitäisi kerätä enemmän tietoa. Lonkkadysplasian, läppävikaan verrattuna paljon lievemmän ongelman, suhteen tutkitaan esimerkiksi hovawarteista yli puolet, rottweilereista noin 45 %, kultaisistanoutajista noin 40 % ja pitkäkarvaisista collieista 34 %.

Tutkimusten lisäämisen ohella pitäisi jalostusuroksille asettaa alaikäraja. Jalostuksessa tulisi suosia yli 5-vuotiaita, tervesydämisiä uroksia.

Kasvattajan ja rotujärjestöaktiivin ajatuksia tilanteesta

USA:n Cavalier King Charles Clubin presidentti vuosilta 1998-2001, Anne Robins, kertoo, että jos sydämet tutkitutetaan muulla kuin sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä, jäävät nuorten koirien pienet sivuäänet tunnistamatta. Nämä olisivat juuri ne koirat, jotka pitäisi karsia jalostuksesta. Anne kertoo myös huijauksista. Jotkut kasvattajat ovat keksineet porsaanreikiä terveystutkimuksiin: he vievät koiransa tarkastettaviksi 2-3 -vuotiaina ja palaavat vasta, kun se on yli 5-6 -vuotias, tai jopa vanhempi. Ja ihme tapahtuu - koiralla ilmenee sivuääni vasta 6-vuotiaana, ja sen jalostuskäyttöä voidaan jatkaa! Ikävä kyllä kukaan ei tiedä, missä iässä sivuääni todellisuudessa ilmaantui.

Anne toteaa, ettei läppävika suinkaan ole ainut cavaliereillä esiintyvä vakava terveysongelma. Lisäksi on esimerkiksi syringomyeliaa, epilepsiaa, polvinivelen luksaatiota, silmäsairauksia, parodontiittia sekä selkäongelmia. Anna-Kaisa Järvisen mukaan läppävikahoidolla olevilla cavaliereilla on melkeinpä takuuvarmasti huonossa kunnossa oleva suu ja hampaat, samoin varsin usein selkäongelmia. Kyse voikin olla jonkinlaisesta kollageenin poikkeavuudesta, joka on yhteinen kaikille näille kolmelle ongelmalle.

Cavaliereilla on myös lonkkanivelen kasvuhäiriötä: joka viides USA:ssa tutkittu cavalier on lonkkavikainen. Cavaliereille suositellaankin lonkkakuvausta. Jalostuskoirat tulisi kuvata 2-vuotiaina tai vanhempina. Suomalaisten eläinlääkärien mukaan lonkkavikainen cavalier ei ole meilläkään harvinaisuus. Lonkkadysplasiatilanne vuosina 1990-2006 syntyneillä, tutkituilla cavaliereilla on Kennelliiton jalostustietokannan mukaan huono, vaikka tutkittuja koiria onkin kovin vähän. Vain 0,2 % rekisteröidyistä koirista on tutkittu virallisesti, ja lonkkavikaisia on ollut 50,1 % tutkituista.

Kuten monilla muilla roduilla, myös cavaliereilla perinnöllisten ongelmien lista on pitkä, ja jalostuksessa on tarkoin mietittävä prioriteetit. Onko ulkomuodon perusteella varaa karsia enää yhtäkään koiraa jalostuksesta?

Anne Robins jakaa pennunostajilleen internetissä olevaa listausta cavalierien terveysongelmista (www.cavalierhealth.org). Lista on todella kattava, ja siihen on kerätty myös paljon tietoa kyseisistä sairauksista, sekä jalostussuositukset, joissa tärkeimmät sairaudet on huomioitu. Ainoa ongelma on, että lista voi pelästyttää ostajaehdokkaat pois.

Anne Robins toteaa lopuksi, että cavalierkasvattajat joka puolella maailmaa valitsevat jalostuskoiria näyttelytulosten perusteella. He kasvattavat näyttelykoiria. Heidän tulisi kuitenkin muistaa, että 90 % heidän pennuistaan menee lapsiperheiden lemmikeiksi. Nämä perheet eivät välitä, jos koiralla on värimerkkejä väärässä paikassa. He haluavat vain iloisen, terveen ja pitkäikäisen koiran. Anne ei usko pennunostajien odotusten olevan liian korkealla. Jos kasvattajat eivät systemaattisesti edistä koiriensa pitkäikäisyyttä jokavuotisilla terveystarkastuksilla ja karsimalla jalostuksesta koirat, joilla ilmenee terveysongelmia alle 5-vuotiaina, he eivät onnistu täyttämään pennunostajien odotuksia.