Eukko ja koira

Perjantai 6.8.2010 - nimimerkki: Mudisija

”Mitäs sinä haluaisit syödäksesi? hän kysyi pennulta. ”Anna muusi ja soosi ja luu”, koira sanoi. Eukko antoi koiralle muusin ja soosin ja luun. Mutta tuskin oli koira saanut ruoastaan haukatuksi, kun paikalle ilmestyi kuin tyhjästä Johtavien Kasvattajien Suosittelema Koiranruokatehtailija ja alkoi päivitellä, että nyt ei pentu saa riittävästi kalkkia ja hivenaineita eikä vitamiinia, ja se jää siitä syystä kitukasvuiseksi raukaksi. Eukko otti äkkiä koiralta muusin ja soosin pois. Hän sai tehtailijalta aimo säkillisen pentuvitamiinipellettejä.

Hän antoi niitä koiralleen, mutta ei ehtinyt koira edes pellettejä maistaa, kun jo paikalla seisoi kauhistunut kasvattaja ja kiljui: ”Liikaa ravinteita! Tulee lonkkavika!” Eukko säikähti kamalasti ja pillahti itkuun. ”Voi, kun en minä osaa koirakullalleni edes ruokaa antaa”, hän valitti. Kasvattaja lupasi eukolle sellaisen reseptin, että jos sen mukaan pennun ruokkii, niin siitä sukeutuu kaikkien näyttelykehien valloittaja. Tämä otti reseptin kiitollisena vastaan ja jäi tölliin ruokkimaan koiraansa. Ruokki ja rakasti eukko koiraa, rakasti ja ulkoilutti. Meni kesä ja meni talvi. Kylläpä olikin eukko tyytyväinen, että oli älynnyt hopearahansa koiraan sijoittaa ja itsellensä ystävän saada.

Kun vuosi oli kulunut, tuli kasvattaja eukkoa tapaamaan. Hän sanoi: ”Näethän, että annoin sinulle hyvän reseptin. Nyt tulin hakemaan palkkioni: Tässä on näyttelyynilmottautumiskaavake. Täytä se ja osallistu, niin saat arvion siitä onko koirasi kaunis.” Eukon mielestä mokoma oli ihan hassua. Kyllä hän itse tiesi, että koira oli kaunis. Mutta näyttelytuomari tiesi paremmin, ja näyttelytuomari sanoi, että koira oli ruma. Ei ollut eukko ennen huomannut, että koiran häntä oli väärässä kohtaa kiinni ja että sen korvat olivat vinossa. Eikäpähän heti uskonutkaan, vaan kävi toisellekin tuomarille koiraansa näyttämässä. Hän sai kuulla niin monta kielteistä arvostelua, että palasi allapäin tölliin koirinensa. ”En olisi sinua niin rumaksi uskonut”, eukko suri.

Koira lohdutti Eukkoa: ”Älähän sure muoriseni. Kahden vuoden kuluttua kuninkaan äiti on tuleva vanhuudenhöperöksi. Hän lähtee metsään harhailemaan ja eksyy, eivätkä edes kruunun vainukoirat häntä löydä. Kouluta sinä nyt minut hakukoiraksi, niin etsin sinulle kuninkaan äidin ja tuon sinulle kunniaa ja mainetta.” Eukko koulutti koiransa, ja hyvä hakukoira siitä tulikin. Mutta kun kuninkaan äiti sitten eksyi metsään, oli eukon koiralla huono päivä. Se vain räksytti eukolle, eikä aikonutkaan etsiä vanhusta. Kunnian sai aivan toinen hakukoira, mikä oli sikäli parempi, että sen isäntä oli naimaton mies ja sai rouvakseen prinsessan. Eukko ajatteli, ettei olisi tarvinnut puolta valtakuntaa, eihän hän edes pystynyt yhtä koiraa hallitsemaan. Eukko haukkui koiransa: ”Jopa oletkin kelvoton. Ei sinusta ole minulle hyötyä ollut!”

”Niin sinä luulet”, vastasi koira, ”Mutta muistelepas vähän. Muistatkos sitä miestä, joka loikkasi puskasta eteesi housut kintuissa. Luuletkos että hän sinua säikähti. Entä se rapina porstuassa. Ei se mikään tuuli ollut, vaikka sinä sellaista minulle väitit kun haukuin. Askeleet sillä oli ja haju. Tuntisin tyypin vieläkin jos tapaisin.” Aikanaan leppyi eukko piskilleen. Elelivät he taas muutamia vuosia ja oppivat toistensa tavat.

Kerran sattui eukon koiraton ystävä kyläilemään. Tarkasti kuratassun jäljet porstuassa ja karvat kammarin matolla. Kysyi sitten, oliko eukko laittanut rahansa hukkaan, kun oli moisen riesan itselleen hankkinut. Eukko vastasi: ”Sinä katselet kuraläikkiä kynnyksessä. Katsohan nyt omaa takapuoltasi, miten leveä se onkaan. Olisin varmaan yhtä lihava kuin sinä, ellei koirani minua ulkoiluttaisi. Sinä pitkästyt kotona ja silmäsi ovat turpeat liiasta torkkumisesta. Minun elämääni rikastuttavat iltakävelyt talvimetsässä täysikuulla taikka suviaamun lintujenlaulu. Saattaapa koirastani olla harmiakin ollut ja ainakin vaivaa, mutta minun silmissäni se on kaunis ja viisas.” Tämän puheen päälle eukko suuteli koiransa kuonoa. Kun ystävä oli lähtenyt eukon luota kotiinsa, koira kysyi: ”Luulitkos minun prinssiksi muuttuvan kun suutelit minua?”

nimimerkki: Mudisija

Lue lisää kolumneista ja miten voit osallistua